sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Mustaa, keltaista ja vihreää, kiitos!




Olen alkanut himoita kotiini mustaa, keltaista ja vihreää. Sitä onkin eletty jo jonkin aikaa melkoisessa pastellitaivaassa. Eilen ostin pätkän mustavalkoista kangasta ja alkavan maaliskuun kunniaksi narsisseja, krookuksia ja helmililjoja. Hiphei, tervetuloa kevät ja kaikenlaiset kivat menemiset ja tekemiset!





Ostin myös Joka tyypin kaavakirja kakkosen. Aijai, kun tekisi mieli ommella vaatteita nyt heti. Toukokuussa, kun kiireeni helpottavat, alan ommella vaatteita (toivottavasti). Kirja inspiroi ainakin kynähameen, juhlamekkosen ja ylipäätänsä kaikenlaisten mekkosten ompeluun. 

Muuten juhlamekkosten, kevätvärien, opiskeluiden, työtehtävien, ruuanlaiton, ystävien tapaamisen, siivoamisen, urheilemisen jne. lomassa ovat mielessä pyörineet jo jonkin aikaa eettiset kysymykset ja ajatukset (miten niitä nyt onkin taas sattunut omalle kohdalle niin monia). Niihin on vain itse kunkin etsittävä omat ratkaisunsa ja päätöksensä. Moni ongelma ja asia on itseasiassa viime aikoina ratkennut. Siitä on tietenkin seurannut paljon hyvää ja vapautunutta energiaa eri elämänalueille.

Siispä kevyin mielin kevääseen!


maanantai 21. helmikuuta 2011

Nurkissa pyörimistä





Viikonloppuna käväisin Fidan mylläkkäpäivillä. Löysin kankaita, vanhoja kehyksiä ja tunikan. Käväisin siskollani ja löysin itselleni täkin ja täydellisen vyön tunikaan. Sitten käväisin vanhempieni luona ja löysin lisää kankaita, toisen täkin, vanhoja kasvikuvia ja äitini kirpparilta ostamat vanhat Kotilidet ja lautaset. Siis taas tätä samaa nurkissa pyörimistä ja löytöjen tekemistä. Varmasti tekisin löytöjä omista nurkistakin, jos niissä rupeisin oikein kunnolla pyörimään.

Vaan miten saisi vanhat kämäset täkit puhtaaksi?

Ihmeellisen ihana ja kaunis aamu tänään. Tajusin työmatkalla aivan ykskaks, että onkin jo valoisaa. Aamukahvit hörpin töissä auringon paistaessa kera suklaapalasen nauttien kauniista talvimaisemasta. Päivällä sain kertoa itselleni tärkeistä asioista, pikkuriikkisen elämän filosofiastani ja työni merkityksellisyydestä. Siitä, miten ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siitä, miten aina kannattaa rohkeasti mennä eteenpäin luottaen tulevaisuuteen. Siitä, miten paljon järkevämpää on keskittyä siihen, mikä elämässä on hyvin. Että ihan vain tällaisia pikkujuttuja maanantaille. Perussettiä...

torstai 17. helmikuuta 2011

Voi aurinko ja talvi


Olen ollut päivätolkulla poissa kotoa. Yömyöhään palasin. Paukkupakkasessa kaupungin näyttäessä ihan tyhjältä ja kuolleelta tuli hetkellisesti aivan ontto olo, että vieläkö sitä pitäisi tyhjään kotiinkin mennä. Yleensä kyllä rakastan kotiinpaluita. Mutta vastassa oli pino kortteja ja tervehdyksiä ystäviltä. Täytyy myöntää, että taas aivan yllätyin niistä positiivisten terveisten määrästä. Lisäksi vanhempani olivat olleet viettämässä kaupunkilomaa (toiset rentoutuvat kaupungissa, toiset maalla) luonani. He kun eivät oikein osaa vain olla, niinpä seinät olivat saaneet uuden vaalean maalipinnan. Ajatella! Olin kyllä vannottanut maalaavani ne itse, mutta kuulemma heidän tyttärensä on nyt niin kiireinen ja tiukasti aikataulutettu, ettei hän olisi ehtinyt ennen kesää niitä seiniä maalata... Voih, mitkä vanhemmat. Ihan parhaat. Ja ihan parhaat ystävät (eikä muuten työkavereissakaan ole valittamista). 

Tänä aurinkoisena päivänä pitäisi tarttua kirjapinoon ja tehdä pari opiskelutehtävää valmiiksi. Myönnettäköön, tuleva kevät on melkoisen aikataulutettu. Kaikkea tekemistä sitä ihminen itselleen haalii.

 





Loppuun yksi kuvapoiminta uusimmasta Maalaisunelmasta. Joku kuvassa viehättää. Lieko ripaus kevättä. Lehdestä löytyy myös vastaava ohje kuvassani näkyvään suklaiseen suolapähkinäkakkuun, jonne on työnnetty vielä Dumle-karkkeja. Nam. Jos joku kaipaa ohjetta, voin toki antaa. Ja iso kiitos kaikista jättämistänne terveisistä ja viesteistä! ♥


Edit. Siis tässäpä tämä: SUKLAA-SUOLAPÄHKINÄKAKKU :)

150 g voita
3 munaa
2 dl sokeria
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
12 Dumlea

Kuorrutus:
100 g maitosuklaata
100g tummaa suklaata
(tai 200 g jotain siltä väliltä)
2 dl suolapähkinöitä

- Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (22 cm).
- Sulata voi. Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi.
- Yhdistä jauhot. Lisää seos siivilän läpi munavaahtoon. Lisää myös voi.
- Kaada taikina vuokaan. Paloittele karamellit ja painele ne taikinaan.
- Paista kakku uunin keskitasolla 10 minuuttia.
- Anna jäähtyä ja irrota kakku vuoastaan.
- Sulata kuorrutteen suklaat erikseen mikrossa tai vesihauteessa.
- Kaada pähkinät kakulle ja valuta päälle sulat suklaat.
- Siirrä kakku kylmään jäähtymään.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Pikkuleipiä ystäville

  
Hyvää ystävänpäivää!
t. Sini







PS. Ihan pikaisesti täällä tällä kertaa...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ikuinen kesä


Tein makuuhuoneeseen ikuisen kesän juhannusruusulla. Tasan viisi vuotta olen katsellut ja ihastellut edellistä tapettia, mutta eilen laitoin uudet seinälle. Tuli vain voimakas tunne, että nyt pitää tehdä jotain. Tapetointi oli melkoista säätämistä taas alkuun. Iskin suoraan vanhan päälle ja jalkalistakin meni siinä tohinassa jostain kumman syystä poikki. En ehtinyt edes ihastelemaan lopputulosta tiukan aikataulun vuoksi. Viime yönä sitten kotiin tullessa sain slaagin ja ehdin jo hetken katua tekosiani. Mietin vain, että pääni hajoaisi jos olisi pieni huone ja neljällä seinällä tuota. Mutta mikäs oli tänä aamuna herätessä... Tykkään tietenkin!

Viime öinä olen valvonut paljon ja ajatellut kaikenlaista. Se vie mehut päivisin. Tänä aamuna olen kuunnellut ystäväni minulle tekemää soittolistaa (ihmeellistä, kaikkea ihanaa ne ystävät tekevät!) ja syönyt kunnon energiaa antavan aamiaisen. Seuraavaksi on kahvin ja suklaakakun vuoro. Luonnollisesti. Ja sängyssä tietenkin. Niin ja nämä värithän tietävät kevättä! Täkkiinkin olen jo leikannut tilkkuja vanhoista flanelliyöpaidoista ja verhoista.





PS. Kiitos tunnustuksista Hyvä mieli ja Mustankissan tytär! *hymy*