Hellepäivien mekko

Toivottavasti juhannuksenne oli sateen ohella myös lämmin ja aurinkoinen. Omani nimittäin oli! Juhannus oli myös juuri niin rentouttava kuin toivoinkin. Koekäytössä oli uusi hellemekkoni. Halusin värikästä ja kankaan löysin Ikeasta. Ohje Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2011. Tähän ei siis kaavoja tarvita, mikä onkin ihan parasta. Ommellaan vain putkilo ja yläosaan toinen pikkuputkilo vuoriksi ja sitten huristellaan ompelukoneella kuminauhakujat. Työläintä on pujotella ne kuminauhat. Vinkiksi se, ettei kannata laittaa liian tiuhaan niitä kujia eikä liian leveää kuminauhaa, koska muuten voi ruveta henkeä ahdistamaan. Enkä myöskään noudattaisi ohjetta siinä, että kuminauhat ovat erimittaisia. Makkaroita siitä vain yläosaan syntyy. Helmaa vielä vähän lyhennän ja kyllä kelpaa taas nautiskella tulevista hellepäivistä.

Hellemekko ommellaan tietysti hellepäivänä omenapuun katveessa! Kuvia katsellessa tuli mieleen tekemäni mekko ja hattu viime kesältä. Järven rannalla silloinkin.

PS. Ja arvontaan ehtii vielä osallistua muutaman päivän ajan.

Kesän värit

Tämän kesän värit kotona: turkoosi, heleän vihreä ja uutena keltainen. Vaatetuksessa farkunsininen, valkoinen ja uutena vadelmanpunainen. Ylipäätänsä punaisen eri sävyt pinkistä oranssiin. Tänä kesänä ei siis todellakaan mennä pelkän valkoisen voimalla! Kun vain ehdin käydä maalikaupassa, niin sitruunankeltainen maalipensseli viuhuu.

Juhannuspaussi tulee sopivasti. Otan ihan rennosti ja nautin. Luulenpa vain, että otan tuon hyttyskatoksen mukaan. Voipi tulla tarvetta...

Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

Kesäinen arvonta

Näin kesän kunniaksi haluan suoda teille rakkaat lukijat mahdollisuuden osallistua arvontaan. Palkintona varmasti monille tuttu ja aivan ihana emalikyltti toivomallaan numerolla! Malleja on runsaasti ja niitä voi ihailla tanskalaisen Ramsignin sivuilla. Itselläni onkin jo mielessä, millaisen kyltin haluaisin ja minne sen laitan.

Osallistua voi jättämällä kommentin tai laittamalla sähköpostia ympäri maailmaa. Toisen arpalipukkeen saa linkittämällä arvonnan omaan blogiin kuvan kera. Muista kuitenkin mainita tästä. Aikaa on kesäkuun loppuun eli 30.6 asti. Onnea matkaan!

PS. Toivottavasti kommenttien jättäminen onnistuu, kun siinä on ollut viime aikoina vähän ongelmia. Jos tulee jotain häikkää, pääasia että kommenttiin jää jokin nimimerkki ja ainahan arpalipukkeen voi tosiaan jättää sähköpostiin.

Tein täytekakun

En ole juurikaan täytekakkujen ystävä. Eläessäni olen tehnyt yhden ainoan täytekakun itse alusta loppuun. Äitini on ollut täytekakkujen mestaritekijä ja tehnyt lukuisia tilauskakkuja, joiden tekemisessä olen toki auttanut. Siskoni on taas opetellut eräässä arvostetussa konditoriassa Helsingissä herkullisten moussekakkujen salat. Niitä kyllä rakastan. Ei ole siis tullut tarvetta itse tehdä kakkuja. Tosin viikonloppuna vinksahti ja päätin tehdä elämäni toisen täytekakun. Jotta motivaatio olisi pysynyt yllä, valitsin kerroskakun tekemisen kaikkine oheishärpäkkeineen sisältäen mahdollisimman paljon uusia juttuja itselle. Kolmannen kerroksen jätin suosiolla pois, koska syöjiä ei ollut tarpeeksi.

Inspiraatiota hain kakkublogeista. Tein tummat kakkupohjat. Kostukkeena käytin laimennettua tyrnilikööriä  ja sitten kerros lakkahilloa. Täytteeseen kermaa, tuorejuustoa, valkosuklaata ja daim-rouhetta sekä lakkoja. Päälle kreemiä ja sitten suklaamarsipaania (tavan marsipaaniin kaakaojauhetta, tomusokeria ja voita). Koristeita kokeilin tehdä sokerimassasta. Tämäkin ihan uusi ja pahvilta maistuva tuttavuus. Hermo meni eikä täydellisiä ruusuja tullut, mutta piparkakkumuoteilla muunlaisia melko siedettäviä kukkasia kyllä.

Kakku oli onnistunut siihen nähden, että se oli opetusversio. Leikkautui täydellisesti. Kostutus mainio ja täyte täydellinen. Raikkautta kaipasin ja siskoni ehdotti lakkahillon sijasta tyrnihilloa. Isäni kaipasi päälle kunnon kermaa ja mielestäni olisi sopinut myös paremmin. Mutta muutenhan tällainen komistus nautiskellaan huvimajassa kukkasten keskellä ruusukupeista kahvia juoden. En ole ollenkaan varma, milloin elämäni kolmas täytekakku tehdään. Mielestäni marjat, kermat ja se ihanan kostea suklaakakku erikseen tarjottuna, mutta yhdessä syötynä, on kuitenkin ehkä se mun juttu...

Äidilläni on ihana ruusukuppilajitelma.

Kukkia on juuri nyt ihanasti! Ja miten vanhat ristipistotyynyt näyttävät nykyään niin kivoilta?

 

 Löysin eilen kirpparilta teekannun itselleni parilla eurolla ja rakastuin siihen heti.

Kokeilin kakun koristamista myös luonnonkukkasin. Juhannusruusuversio näytti kuulemma heinähatulta.

Hulluttelijan muffinssit

Ystäväni syntymäpäivän koittaessa päätin yllättää hänet leipomalla muffinsseja. Inspiraation sain eräästä tämän kevään Anna-lehdestä, josta kokeilin reseptiäkin.

3 munaa
1½ dl sokeria
2½ dl  vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehua
1 dl sulatettua voita

KUORRUTUS
3 dl tomusokeria
25 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
elintarvikeväriä ja koristeita

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munavaahtoon. Raasta pestystä sitruunasta uloin keltainen kuori ja lisää taikinaan sitruunamehun kanssa. Lisää lopuksi voi. Täytä muffinssivuoat kahdelta kolmasosaltaan. Kypsennä 175 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele jäähtyneinä.

Sekoita keskenään voisula, tomusokeri ja tuorejuusto. Mausta sitruunamehulla. Värjää kuorrutus halutessasi eri väreillä. Kuorruta ja koristele! Bling bling.

Oli kivaa hullutella ja pitää hauskaa hyvässä seurassa pikkutunneille asti. Ihanaa omistaa ystäviä, jotka osaavat ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Heidän seurassaan voi olla rauhassa oma itsensä ja välillä irrotella oikein kunnolla. Juhlan kunniaksi kokosin kiharani useilla kukkasilla ja koristelin kyntenikin teemaan sopivaksi. Piilottelimme askartelemiani viirejä kukkapenkkeihin ja kikattelimme oikein kunnolla. Tänään on loikoiltu pitkään ja käyty vielä yhdessä nauttimassa puutarhakahvit.

Romua, raparperia ja vanha mekko

Olen pyöräyttänyt raparperista jo kaikenlaista. Paras piirakka on tietenkin sellainen, johon tulee kermaa ja voita. Viimeiseen raparperipiirakkaan tein kahdesta eri ohjeesta täytteen. Siis ensin kermatäyte ja sen päälle vielä sokerikaurahiutalevoitäyte. Namia. Ja kermatäytteeseen raastoin vielä ison kasan valkosuklaata mukaan. Ei pöllömpää ei. Lisäksi olen keitellyt raparperista juomaa jotenkin näin:

noin 1 kg raparperia
3 litraa vettä
2 dl sokeria
2 dl tummaa sokeria
1-2 sitruunan mehu
kanelitanko, vaniljatanko tai jotain oman maun mukaan

Kuoritaan ja pilkotaan raparperit. Keitetään 10 minuuttia muiden ainesten kanssa. Annetaan jäähtyä, siivilöidään mömmöt pois ja nautiskellaan kylmänä. Kivennäisveden kanssa mainiota. Miksei muunlaisenkin kuplivan.

Vetäisin viikonloppuna yksiin kesäjuhliin tekemäni vanhan mekon ylleni ja hyppelin siinä hetken. Ihanaa pellavan ja puuvillan sekoitusta. Kellohame ja korsettimainen yläosa. Alushameessa tietenkin tylliä. Sellaista maalaisromantiikkaa. Hetken fiilistelin menneitä.

 

Kävin poimimassa kaksin käsin kieloja, kun äitini mainitsi, että heidän uusilla maillaan on iso kielometsikkö. En muista, milloin olisinkaan nähnyt niin paljon kieloja niin isolla alueella ja tuoksu tuli jo puolitiehen vastaan. Löysin myös autiotalon, jonka pihalta napsin sylillisen syreenejä. Tietenkin oli kaikki paikat tutkittava ja autonromujen keskeltä löytyi myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa romua, kuten emalivateja ja -sankoja, teräskattiloita ja -astioita, sinkkinen kastelukannu, kippoja ja kuppeja sekä yksi todella makea rautainen jakkara. Ja nämä kaikki omilta mailta. Sieltä niitä voi sitten tarpeen tullen hakea...