lauantai 14. huhtikuuta 2012

Listoja ja sähköjä





Mökillä on laitettu listoja ja tehty sähkötöitä. Se taitaa tarkoittaa, että ollaan jo paremman puolella ykköskerroksessa. Sähkärikin laittoi kivasti johdot näkyviin ja vanhan malliset rasiat. Lattiassa kaunis vaaleanharmaa maali. Ensi kuussa taidan pyyhkiä remonttipölyjä pois.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kukitan kaiken maan


Tänään aamuvarhaisella tartuin osaan siemenpusseistani ja laitoin muutamia vielä esikasvatukseen. Olin taas kerrassaan tohkeissani. Kuistilla paleli ja vessahätäkin oli, mutten malttanut keskeyttää puuhaa. Äitini kävi välillä huomauttelemassa: "Tämä onkin erittäin riittoisa kukka. Sitä ostetaan yleensä kolme tainta. Kiva, että nyt niitä on tulossa sata." Tai: "jo pelkästään tuosta laatikosta tulee 50 metriä kukkapenkkiä". Homma toimii siis näin: minä ostan suurimman osan siemenistä, kylvän, äitini hoitaa taimia maalla, koulimme ja istutamme yhdessä. Tänä kesänä meillä on kaksi kukitettavaa puutarhaa: lapsuudenkotini, jossa vanhempani asuvat ja siinä lähellä oleva mökin puutarha. Ei voi muuta sanoi kuin oujee!

Tänä vuonna meinaan noudattaa Kylvö- ja korjuukalenteria puutarhahommissa. Olen siitä niin paljon positiivisia kokemuksia kuullut kokeneilta puutarhuritutuiltani. En tiedä, onko monelle tuttu. Tänään olikin siis viimeinen päivä tästä istutusjaksosta ja vielä kukkapäivä. Tästä olisikin tarinoitavaa kerrakseen.

Kävin kuumana pääsiäisen, koska mökin piha oli luminen. Hoidin tuskaani leikkaamalla vanhempieni omenapuut ja haravoimalla sulaneita kohtia. En muistanutkaan, miten uskomattoman hyvältä haravointi keväisin tuntuu. Unohdin kaiken ympärillä olevan ja uppouduin täysin puuhaan. Se jos mikä oli täydellistä läsnäoloa. Pian pääsee tositoimiin mökin pihalle ja siihen sainkin hyviä neuvoja: "Pitää olla realistinen suunnitelma. Turha kuvitella menevänsä ensimmäisen kerran puutarhahommiin siemenpussit kainalossa ja pää pilvissä". Pahoittelen, mutten keksi kyllä mitään muutakaan lähestymistapaa asiaan.

Ja mitä odotan kesältä. En oikeastaan mitään muuta kuin että kukkivia kukkia olisi paljon.





PS. Yhteen kivaan kivikkoiseen kohtaan suunnittelin supsuttelevani keto-orvokin, kissankellon ja kissankäpälän siemeniä. Älyttömän söpö yhdistelmä! Ja tänä keväänä olen seonnut unikoista. Ostin lähes kaikki unikon siemenet monivuotisina. Niitä heittelen suunnittelemalleni niitylle ja kukkapenkkeihin. Ylipäätänsä missioni ja elämäntehtäväni tällä hetkellä on kukittaa kaikki paikat. Ajattelin jopa äidiltäni salaa muina naisina supsutella siemeniä hänen pihalleen sinne tänne. Ja vähän ojanpientareille.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Läsnäoloa


Tämän aamun kirkas aurinko sai olon heti seitsemän jälkeen levollisen energiseksi. Kaikkialla on aivan hiljaista ja voi hetken vain olla nautiskellen. Ostin Kevätmessuilta orvokkeja, jotka meinaan kohta istuttaa ruukkuihin. Tuntuu lähes varaslähdöltä alkukesään.

♥




Olen koukussa läsnäoloharjoituksiin. Lupasin kertoa niistä enemmän ja olen saanut niiden tiimoilta jo muutamia viestejä. Mieleni on nimittäin villi ja täynnä ajatuksia. Liitelen usein muissa maailmoissa. Itselläni on ollut tapana päivän mittaan silloin tällöin hetkiseksi pysähtyä, hengittää muutaman kerran syvään ja havainnoida ympäristöä. Yleensä teen tämän luontoa katsellen. On ilo, että työpaikkani suurista ikkunoista avautuu näkymät rauhaisaan luontoon. Lisäksi työmatkallani kävelen pienen metsikön läpi ja siellä ollessani olen vain siellä. Joka päivä ihmettelen ja ihastelen sitä metsikköä, vuodesta toiseen. Tällä viikolla huomasin, miten pitkiä ja kiemurtelevia matkoja solisevat purot kulkevat. Myöhemmin keväällä valkovuokkomättäät jatkuvat silmänkantamattomiin.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa sammutan olohuoneesta valot ja istahdan sohvalle risti-istuntaan. Nojaan pehmeisiin tyynyihin kädet sylissä. Saatan vetäistä tilkkutäkin jaloilleni. Laitan kännykän herättämään 20 minuutin päähän. Hengitän rauhallisesti sisään ja ulos ja keskityn vain hengitykseen. Rentoutan itseni ja olen läsnä ihan vain siinä hetkessä. Lasken koko ajan hengityksen tahtiin yhdestä kymmeneen keskittyen vain siihen. Tällä hetkellä lasken vain aluksi ja siinä vaiheessa, jos ajatukset lähtevät holtittomasti karkailemaan. Ajatuksia tulee, hyväksyn ne ja annan niiden mennä. Itselläni toimii mielikuva, jossa ajatukset kulkevat jonossa silmieni edessä pääni ulkopuolella. (Siihen väliin voi kuvitella vaikka ohuen ja keveän verhon erottamaan itsensä ja ajatuksensa.) Annan niiden mennä ja kulkea pois välittämättä ja kontrolloimatta. Saatan ajatuksissani kohauttaa olkapäitäni ja nimetä ajatuksia. Tosin pystyn olemaan niin läsnä tällä hetkellä, että ajatukset kulkevat hyvin pienenä virtana ja virrassakin on koko ajan suurempia ajatuksettomia aukkoja. Mieleen nyt vain tulee säännöllisesti ajatuksia, siitä ei pääse pois, joten ne voi vain hyväksyä.

Läsnäoloharjoituksen (tai meditoimisen/hiljentymisen/rentoutumisen) jälkeen olo on jo fyysisestikin levollinen. Samalla voi kuulostella sisintään. Tästä aiheesta voisikin kertoilla loputtomiin. 20 minuuttia menee toisinaan piinallisen hitaasti, mutta pääsääntöisesti helposti ja nopeasti. Puolitoista tuntia ohjattua harjoitusta muualla kuin kotona ei tunnu enää missään. Sen jälkeen oloni on erityisen rauhaisa, hullun reipas kävelytahtini on hidastunut, rakastan jokaista vastaantulijaa ja elämä vain tuntuu jännältä :) Se miten jo aivojen osa-alueilla tapahtuu muutosta, on mielenkiintoista. Tämä onkin yksi intohimoni kohde: aivot ja ajattelu. Työssäni alan huomata muutosta siinä, että pyrin tietoisesti olemaan enemmän läsnä - tällaiselle ajatusten avulla liitelijälle se onkin iso taito! Ja kuten arvaatte, työ on tullut entistä mielekkäämmäksi ja tehokkaammaksi.

Jos kiinnostaa, kannattaa esimerkiksi tutustua Mindfulness-menetelmään. Eri tahot järjestävät kursseja. Ohjattuja harjoituksia voi kuunnella esimerkiksi täältä ja itse luin kirjan Nautitaan raakana. Elämä sellaisenaan, mitää lisäämättä, mitään poistamatta. (Henkka Hyppönen) inspiraatioksi juuri tuohon 20 minuutin harjoitukseeni.


Mukavaa ja levollista pääsiäisen aikaa!