sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Muuttuva koti




Koitti hetki, kun kaduin huonekalujen maalaamista aikoinaan valkoiseksi. Katuminen kesti vain aikansa. Uusia huonekaluja tulee aina. Voi vain mennä omalle vintille ja hakea ne maalaamattomat takaisin tai mennä kirpputorille tai vanhempien nurkkia penkomaan. Pakkasin autoon jo pois lähteviä. String-hylly pääsi seinälle. Eräänlainen ympyrä on sulkeutumassa. Monella tapaa.

Sisustamisessa on hauskaa, että kaikki voi yllättäen muuttua. Koti, tunnelma ja tyyli. Tärkeintä on kuitenkin se, että koti on omanlaisensa. Ja muutos lähtee omasta sydämestä. Niin kuin elämässä ylipäätänsä. Tekee siitä omannäköisen. Uskaltaa olla rohkea.

Seuraavat kolme kuukautta nautitaan kuitenkin kesästä ja seikkailuista. Kukista, kasvimaasta, kuumista kaduista ja merituulesta. Siinä sivussa mietitään vähän kotia ja sen kohtaloa.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Näinä päivinä


Once you become fearless life become limitless. 


Feel the fear and do it anyway.


Fear does not stop death, it stops life.


Näinä päivinä puut ovat tuoksuneet huumaavasti. Linnut laulaneet kovempaa kuin koskaan. Vesi on ollut ääretön ja toisinaan niin tyyni ja hiljainen, että se on saanut hengen lähes salpautumaan.

Näinä päivinä olen ajatellut pelkoa. Miten se tukahduttaa elämän ja lamaannuttaa unelmat. Mutta pelkoa kohden on vain mentävä. Se on hyväksyttävä. On luovuttava liiasta kontrollista ja heittäydyttävä. Luotettava.


"What if I fall?"
Oh, but my darling
what if you fly?

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kävin hattarapilvessä


Kevät muistutti pinkeillä sukkahousuillaan, miten välillä voi pukeutua hupsusti ja värikkäästi. Aina ei tarvitse olla niin hillityn klassinen tyylissään. Toisinaan voi muistuttaa itsekin kukkaketoa.

Oman piilopaikan kukkameri on aluillaan. Polttelee. Tuskin maltan odottaa loppukesän kukkijoita. Kasvakaa taimet väkevästi. Isoina pääsette kukkaseppeleihini.

Silloin ei voi mennä huonosti, kun nojailee ikivanhan kirsikkapuun runkoon. On kukkivien oksien alla piilossa, hattarapilvessä. Hetken aivan omassa maailmassa. Sellaisessa, missä voi kuvitella vapaasti ihan hassuja. Hattarapilvessä to do -listatkin näyttävät tältä:



Lista lainattu täältä.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Sydämellä on syynsä




Tänään on punaisten huulien päivä. Tänään juon teetä kaikessa rauhassa ja kuuntelen sydäntäni. (Puhun tästä niin usein. Olen kuitenkin toisinaan aivan onnettoman huono siinä. Tarkoitan sydämen äänen kuuntelussa. Tai siis kuuntelen kyllä, mutta en voi välillä käsittää niitä ajatuksia järjelläni. Mutta eihän se ole tarkoituskaan.) Viikko sitten mennessäni nukkumaan sydämeni hyppi hetken. Tuli tukala olo. Alkoi kivistää ja poltella. Olin tajunnut tulleeni siihen pisteeseen, että tulee toimia. On tehtävä ratkaisuja.

Muutaman sellaisen päivän jälkeen, jolloin olin ajatellut aivan liikaa ja sydäntäni oli kivistänyt, järjestelin laukkuani. Käteeni sattui viesti teepussista: sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne. En ymmärrä, miten se oli laukkuuni joutunut. En edes juo kyseistä teetä. Mutta tiedän, että viesti tuli tarkoituksella. Tiesin vielä varmemmin, että suuntani oli oikea. Haistoin jo uudet raikkaat tuulet.

Toisinaan kannattaa tehdä ratkaisuja, jotka muuttavat elämän suuntaa. Koskaan ei kannata olla tekemättä ratkaisua, jonka vuoksi sydän muutoin joutuisi kärsimään liikaa. Ja loputon vetkuttelukin on tämänkaltaisissa asioissa suoranaista hulluutta.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Muutoksissa


Mitä tehdä, kun sisällä mylläävät muutoksen tuulet. Kysyi blogiystäväni. Asia, jota myös itse mietin usein.

Pysähtyä. Mitä MINÄ todella haluan? Varaamalla itselleen aikaa, olemalla hiljaa tai lähtemään luontoon kävelemään. Näin teen itse.

Kirjoittaa. Kirjoitan tajunnanvirtaa aamulla herättyäni muutaman sivun. Annan kynän viedä. Pohdin ja jäsentelen asioita. Käyn dialogia itseni kanssa. Joskus iltaisin kirjoitan muistikirjaani (tai ajattelen mielessäni) kysymyksen tai ajatuksen, jota aamulla haluan käsitellä ja jonka jätän alitajunnalleni yön ajaksi työstettäväksi. Aamulla kirjoitan ajatukset ylös. (Olen haastanut itseni kirjoittamaan aamusivuja rutiiniksi asti. Sopii mulle. Lisää niistä on mm. Julia Cameronin kirjassa Tie luovuuteen. Muuten kirjoittaminen ihan mihin aikaan vain toimii ;)


Etsiä kuvia. Jäsentelen asioita luonnostaan kuvien avulla. Varaan hetken aikaa kuvien keräilyyn lehdistä ja otan spontaanisti kaikki kuvat ja tekstit, jotka pomppaavat silmilleni. Lopuksi etsin niistä yhteneväisyyksiä ja joka kerta saan oivalluksia. Puhuttelevimmat liimaan muistikirjani sivuille tai erilliseksi aarrekartaksi.

Puhua. Puhun ajatuksistani ja muutoksen tarpeesta ystävilleni. Puhuminen selkeyttää mieltä ja ratkaisuja syntyy lähes itsestään. Varsinkin, jos vastapuoli osaa kuunnella, antaa uusia näkökulmia sekä haastaa omia pinttyneitäkin ajatusmalleja.


Ottaa ensimmäinen askel. Pienikin. Sen jälkeen maailmankaikkeus liikahtaa. Jotain tapahtuu. Kun pitää silmänsä auki, sen huomaa paremmin. Kenties törmää vanhaan tuttuun, joka tarjoaa apua. Synkroniaa. Itselleni on käynyt näin lukuisia kertoja. Lisäksi sietämään sitä, että voi epäonnistua ja että alkuperäinen ajatus voi muuttua matkan varrella paljonkin.

Näistä ajatuksista voisin kirjoittaa loppuvuoden. Kenties loppuelämän. Eihän se muutoksiin ryhtyminen nimittäin niin yksinkertaista aina ole. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että jos tekee niin kuin on aina tehnyt, saa sitä, mitä on aina saanut.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Koti on niin valoisa


Olen ollut hieman hämmentynyt siitä, miten pitkään auringon säteet heijastavat illalla ikkunoihin. Miten valon määrä taas yllätti kuin ensilumi. Kauppojen leikkokukat ovat muuttuneet erilaisiksi ja torilla myydään jo pelargonioita. Vanhat kesää henkivät vintagepussilakanat on otettu jo käyttöön.

Katselen vain joka hetki ulos ja seuraan lehtien kasvamista puissa. Aikaisten aamujen hiljaisuus ja valoisuus saa mieleni lentämään.



torstai 1. toukokuuta 2014

Kesän tuntua


Varhainen ja valoisa vapun aamiainen. Banaanilettuja, kookoskermavaahtoa, tuoreita mansikoita ja mustikoita. Kaksi mukia kahvia ja kuplajuomaa. Keveyttä, riemua ja kesän tuntua. Iloista vappua!