sunnuntai 31. elokuuta 2014

Heippa kesä


Tulin vain sanomaan heipat kesälle ja toivottamaan syksyn tervetulleeksi. Olen onnellinen taakse jääneistä kuukausista. Ne olivat merkityksellisiä. Kesäkuun alussa kirjoitin, että on tilastollisesti todennäköisempää tehdä muutoksia elämäänsä loman jälkeen. Miten on, puhalteleeko minkäänlaisia muutoksen tuulia siellä?



Muuten olen syönyt aamupalallani hurjat määrät karhunvatukoita. Kiitos ihanille naapureille, joiden pihasta on saanut kerätä niitä mielin määrin.



Ja tietenkin olen keskittynyt kukkiini. Toivon, että syksy jatkuisi kauniina pitkään ja kukat jaksaisivat kukkia.



Istuin pitkästä aikaa isän kanssa puimurissa. Toista se oli lapsena, jolloin piti istua lattialla piirtelemässä tai lukemassa sarjakuvia. Nyt voi istua pehmustetulla aputytön penkillä ilmastoidussa isossa hytissä. Huomasin touhun olevan sangen rentouttavaa.

Yritän olla valmis syksyyn. Kynttilöiden tuikkeeseen ja villasukkiin. Muutoksen mahdollisuuksiin.


You cannot always wait for a perfect time, sometimes you must dare to jump. 




tiistai 26. elokuuta 2014

Nähtäiskö?


Aivan kohta tulee viisi vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Olisiko syytä keksiä jotain hauskaa? Kesäisessä aarrekartassani lukee "levänneet aivot keksivät epätavallisia ajatuksia". Kerran riippumatossa loikoillessani sain ajatuksen kutsua teitä blogini lukijoita koolle. Tuo tunne vain vahvistui kesän edetessä. Ehkä epätavallinen ajatus, ehkä ei. Ainakin sen tiedän, että olette huipputyyppejä ja olisi kiva tavata. Siispä:


Tervetuloa 
hyvinvointiaamiaiselle 
la 20.9 meren äärelle Helsingin ihanaan Ullanlinnaan  
klo 11 alkaen. 


Hyvinvointi teemana siksi, että se on itselleni rakas. Ja meri, no sen merkityksestähän kerroin vähän aikaa sitten. Ja Ullanlinna, koska tykkään paikasta kovin.

Tila on suloinen, mutta myös pienehkö, joten ilmoittauduthan mukaan jotainsinista at gmail.com.

Luvassa aamiainen ja hyvää kahvia, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvä luento ja valmennus sekä inspiroivaa yhdessäoloa ja unelmia. Tarkemman kutsun lähetän paluupostissa.


Nähtäiskö?




perjantai 22. elokuuta 2014

Rentouttava kukkamaani


Joku ehkä muistaa keväiset siemenpussini. Tässä nämä ovat nyt sitten kukassa. Oma rakas kukkamaani. Sellainen, minne askel vie aamuvarhaisella ensimmäisenä, mikä hyvästellään illalla viimeisenä ja mistä poimitaan päivittäin uusia kimppuja.

Yläkuvassa: maloppi, malvikki, asteri, kosmoskukka, sinivarjo, hajuherne, tarhakukonkannus, ruiskaunokki, auringonkukka, samettiruusu, daalia, unikko, kehäkukka ja oppineittenkukka.



Uusimmassa Unelmien Talo&Koti -lehdessä oli lukijan kommentti viime kuun vierailustani lehden sivulla: "Paras lause löytyi viimeisen sivun kuvatekstistä bloggaaja Sinin sanomana: "Rentoudun kotona tekemällä kauniita asetelmia." Tajusin tekeväni näin itsekin, vaikken olekaan ajatellut sitä rentoutumiskeinona. Mutta mitä iloa se tuokaan!"

Arvatkaapas vain, kuinka olen rentoutunut tänä kesänä kukkamaallani. Rentoutumiseen ei tarvita välttämättä mitään ihmeellisiä tekniikoita tai erityisiä taitoja. Paras rentoutumiskeino voi olla juuri se kukkien kerääminen.



Olen miettinyt, mitä siirtoja tekisin, että voisin keskittyä kesäisin enemmän kukkamaahani ja laajentaa sitä rivi riviltä. Sillä kannattaa tehdä enemmän sellaisia juttuja, jotka tekevät onnelliseksi!

Tässä kukkamaassahan kasvaa myös vähän lehtikaalia ja persiljaa ja jotain muuta vastaavaa hiukan epäolennaista ei kovin kukkivaa juttua.



keskiviikko 20. elokuuta 2014

Joku alkoi neuloa



Tuli sadepäivä ja oli etsittävä jostain sukat jalkaan. Sitten se heräsi. Nimittäin tarve neuloa. Tämä tuppaa käymään vuosittain aina näihin aikoihin. Tällä kertaa tartuin kasvivärjättyihin lankoihin ja helppoon hommaan. Mieleeni tuli heti ystäväni Annan neuloma villapanta. Vitosen pyöröpuikoilla 71 silmukkaa (pariton määrä) 7 Veljestä -lankaa ja helmineulosta. Eli vuorotellen oikeaa ja nurjaa. Neuloin omaan pantaani vielä tuollaisen yksityiskohdan.

Täällä on nyt pantatehdas. Kohtahan se alkaa korvia paleltaa. 



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Koti vain uinuu




Koti on ollut kesälevossa. Uinunut hiljaa. Aurinko on paistanut, pölyä kerääntynyt ja kaikki on vain ollut paikoillaan. Mitä tapahtuu syksyn edetessä. Sitä ei tiedä. Vaihtuuko tapetti, huonekalujen järjestys, koti vai mikä. Vai pysyykö sohvatyynyistä lähtien kaikki ennallaan.

Otan lisäaikaa kesääni. Juon kupposen kahvia ulkosalla ja kuljen hetken vielä paljasjaloin. Luultavasti siirrän pölyjen pyyhkimisen ensi kuuhun.



torstai 14. elokuuta 2014

Vahvojen kesien jälkeen


Kun päivät alkavat sillä, että aamuvarhaisella kävelee kukkien luo ja aamuinen aurinko saa värit hehkumaan. Silloin meinaa pakahtua. Yöllä on varmaan joku jumala kulkenut puutarhassani: kaikki unikot ovat auenneet. Tuskin uskallan astua ulos, pelkään palavani pienissä liekeissä.

Kun voisi antaa riippumaton keksijälle vaikka Nobelin rauhanpalkinnon, merivedessä voisi kellua ikuisuuden, purjeveneitä ei ole näkynyt koskaan näin paljon ja suurin stressi on jäätelön liian nopea sulaminen. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa töihin: ei, en palaa tältä lomalta enää koskaan. 

Vahvojen kesien jälkeen alkaa uusi aika.


PS. Runo: Katri Vala. 
PSPS. Vaikea keskittyä bloggaamiseen.