sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Niin vähän riittää onneen



Pätkä eilisen illan viestittelystä ystäväni kanssa:


Minä:  "Olen luopunut onnellisuuden suorittamisesta. En yritä etsiä 'suurta onnea' - vaan kohtuullisen hyvää mieltä ja arjen iloja." -Lena Meriläinen

Minä: Ihan vaan pieniä iloja.

Ystävä: Just näin.

Minä:  Pitäskö alkaa somettaa ihan vaa siitä, miten vähän riittää, et on onnellinen.

Ystävä: Tosi hyvä idis.

Minä: Siitä teema ensi vuodeksi.

Ystävä: Joo ennen oli, että ihan kiva ei riitä, mutta todellakin riittää! Sehän on jo tosi hyvä!!

Minä: Se on ihan tajuttoman hyvä!

Ystävä: Ei tarvi hakea suuria elämyksiä ollakseen onnellinen.

Minä: Siis oon ihan sairaan onnellinen, et voin koko huomisen vaan jumittaa kotona.

Ystävä: Ihan parasta!


Terveiset täältä kotoa sohvan nurkasta. On ihanan hiljaista. Sadepisarat ropisevat ikkunoihin, kuuntelen musiikkia, poltan kynttilöitä. Ihan vain olen. Ja olen niin sairaan onnellinen tästä. Ei sitä paljoa tarvi ollakseen onnellinen. Näitä hetkiä.




Seuraa kuviani ja ajatuksiani Instagramissa ja Facebookissa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistä! Vaihdan mielelläni ajatuksia :)